lauantai 21. marraskuuta 2015

Käden alla..


Eilen kävelin kaupungilta kotiin pitemmän kautta. Satoi lumiräntää ja mieli oli yhtä apea kuin kelikin
Tuuli puhalsi ja ilma oli märkä mutta se kaikki yhdessä tuntui kuin selkeyttäisi omaa sisintä 

Nautin kävelystä, pitkistä lenkeistä joissa saan olla yksin, omien ajatusteni kanssa. Silloin huokailen sydämessäni turvallisen ja rakastavan Taivaisen Isän puoleen, kannan murheeni ja ihailen luonnon yksityiskohtia 
Matkalla löytyi enkeleitä, niinkuin huomaat kuvista =) 
Lohduttavaa Isän lähettämiä suojelijoita! <3

Laulu löytyy tuolta Hengellisestä laulukirjasta Hlk 359

Käden alla isän rakkaan 
Varjon siunatun mä sain,
Linnan vahvan, kunniakkaan, 
Tuen, turvan tuskissain.
Kiitos, Isä, korpitiellä 
Yksin en nyt kuljekaan.
Kanssani käy Paimen siellä, 
Sylissään mä lepään vaan.
Pesä pieni pääskusellä, 
Kotka lepää vuorillaan,
Paimenella helma hellä. 
Siellä tyyntyä mä saan.
Paimen auttaa laupiaasti 
Uupunutta päivittäin,           
Nostaa, kantaa loppuun asti  
Tielle jäisin .yksinäin. 
Mainen onni vaihtuvainen 
On kuin varjot kuutamon,
Herran armo toisenlainen, 
Iankaikkinen se on.
Usko lausuu: Herran teillä 
Kaikki kääntyy parhaimpaan.
Nyt jos kylvän kyyneleillä, 
Kerran riemuin niittää saan.
Pilvilläkin pimeimmillä 
Siunaus on seurassaan,
Siksi Herran ystävillä 
Hätää nyt, ei milloinkaan.
Siunaus päivääsi!
-Irkkunen 

2 kommenttia:

  1. Sinulla on ollut retki sisimpääsi, kaunista ja turvallista !

    VastaaPoista