tiistai 9. syyskuuta 2014

Minä etsin sitä yhtä jyvää..

Minä etsin sitä yhtä jyvää,
keltaista kypsää ja hyvää
Katkenneittein korsien keskellä
on vain kuollutta kuivaa olkea
Viljapellon keltainen kuivuus huusi:
Minä kannoin hedelmän,
toinen sen korjasi talteen,
missä olit silloin sinä?
Kuljitko piennarta pellon ja ojan,
löysitkö sieltä sen tikkuisen pojan?
Kurkkasitko hyvin sinne heinien alle,
tiedä vaikka kätköön ois jäänyt pikkunalle.
Huilasitko keskellä peltoa kesällä?  
Siellä syvällä pikkuisten lintujen pesällä
Evästitkö rannalla,
siellä kuuman kuumalla sannalla?    

Korjuun aika kun koitti,
silloin korret leikattiin poikki
Jyvät kun kerättiin talteen,
jäitkö silloin sinne haravan varteen?
Huomasitko auringon kulkeneen kesän matkan?
Ihan kohta jo luulen se taitaa ottaa hatkat
Hallaneito, pakkaspoika jäljelle jäävät
Korret on aivan kohta syvässä jäässä
Lumi peittää pellon pienen,
missä sinä silloin lienet?       
Pitkä talvi pimeässä, kevään aikaa odottamassa
Siellä piilossa lumen ja korsien alla
Sieltä ei löydä pakkanen, ei halla
Sielläkö silloin odotat sinä?
Uuden kevään aikaa,
sitä vihreetä pellon laitaa
Kukkuvan käen sointia,
uutta viljan puintia?
Irja suhonen

4 kommenttia:

  1. Koko sateenkaari ja sen matka, ihanasti soljuva kuin kulkisin lapsuuden peltomailla.
    Kiitos irkkunen kommenteistasi, samoja aatoksia ja askeleiden kulkua elämän kiertoradalla. meillä kummallakin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos sulle Unelmikko! ♡ iloitsen aina lukiessani, katsellesani blogiasi ollaan molemmat luonto ihmisiä! ♡

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Oi kiitos kovasti Leila! Kommenttisi ilahdutti! <3

      Poista